Puutarhan lokakuu

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!

Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,

märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,

— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

~Saima Harmaja~

Tämä sunnuntai kului pihatöissä, samalla kuvailin puutarhasta löytyviä värejä ja löysin vielä jopa kukkivia kukkiakin, vaikka on jo melkein lokakuun puoliväli. Ja pakkastakin on jo ollut. Rakastan niin syksyä (kunhan ei sada, ainakaan räntää. Pimeetä ja mustaa räntäistä marraskuuta en kaipaa yhtään. Sen ajan elän unessa ja odotan lunta pelastajaksi).

Koristearonia hohtaa kuin tulessa

Leijonankita hohkaa kuin kuluvaa vuodenaikaa uhmaten

Mirrinminttu 

Kaunosilmäkään ei säätä kainostele

Mikäs se sieltä kurkkaa :)

Malvakin vielä hehkeänä

Ja muurinkello

Lyhtykukka 

Krassitkin vielä hengissä, vaikka oli jo pakkasta

Syysleimu a alkaa kuihtumaan

Keijunmekko kukoistaa upeana

Ja nämä hassukat vasta aukeavat

Myös juhannusruusu on pukeutunut punaiseen :)

Ihanaa syksyä, toivottavasti sää pysyy suht kuivana.
Nautitaan vielä hetki ennen talven tuloa. Mitä vähemmän räntää, sen parempi syksy!

4 kommenttia:

Cheri 16. lokakuuta 2014 1.54
Sinulla on värikäs puutarha, syksyä uhmaavia kukkijoita vielä runsaasti. Talvetatko keijunmekon?

Me Like 18. lokakuuta 2014 15.04
Kiitos vinkistä, en edes tiennyt että niin voi tehdä. Tutkin jo Marttojen sivuilta ohjeita, ja tavoitteena on huomenna tutkia tilanne: nyppiäkö vain ruskeat siemenet kuivumaan, vai yritänkö nostaa koko mekon sisätiloihin :)

maatuska 17. lokakuuta 2014 4.58
Huikean värinen leijonankita.

Me Like 18. lokakuuta 2014 15.04
Niin minustakin! Todella mahtavan syvä sävy :)